Siirry sisältöön
Työryhmät
Ehdotetut työryhmät 
  • Kansalaislähtöinen kehittäminen sosiaalityön profession uudistamisen tukena

  • Kokemusasiantuntijan ja ammattilaisten jaettu asiantuntijuus sosiaalipalveluissa

  • Lastensuojelun vaikuttavuustutkimus

  • Monikulttuurisuus, ylirajainen sosiaalityö ja ihmisoikeudet

  • Osallisuus, eriarvoisuus ja marginaalit

  • Rakenteellisen sosiaalityön työryhmä

  • Sosiaalialan asiantuntijuus ja koulutus uudessa normaalissa

  • Sosiaalihuollon asiakirjat ja kirjaaminen: ymmärrettävyyttä ja osallisuutta?

  • Sosiaalityön asiantuntijuuden kehittyminen osana sosiaalityön opetusta

  • Työhyvinvointi ja johtaminen sosiaalityössä

  • Vammaisuus yhteiskunnallisena ja sosiaalityöllisenä kysymyksenä

  • Posterityöryhmä


Työryhmäkuvaukset:

Kansalaislähtöinen kehittäminen sosiaalityön profession uudistamisen tukena

Sosiaalityötä pyritään uudistamaan muun muassa hankerahoituksen turvin. Valtakunnan tasolla on menossa isoja sote-kehittämiseen liittyviä hankkeita, ja alueellisesti sekä paikallisesti on olemassa moninaista ja monen tasoista hanketoimintaa. Osa hankerahoituksesta on ohjattu julkiselle sektorille, mutta kehittämistyössä ovat mukana myös yritykset ja erityisen vahvasti kolmas sektori.

Työryhmässä käsitellään tutkimuksen päivien yleisteemaa ”sosiaalityö professiona” monitahoisesti painottuen kansalaislähtöiseen sosiaalityöhön, jota tehdään esimerkiksi hankekehittäjien ja järjestötoimijoiden voimin. Miten sosiaalityötä voidaan uudistaa kestävästi, tapahtuuko se valtakunnallisten kehittämisohjelmien kautta vai kehittämiskokeilujen kautta? Mistä lähtökohdista kehittämistyötä tehdään, mihin tarpeisiin vastataan ja toimitaanko työssä ammattimaisesti? Nähdäänkö kehittämistyö mahdollisuutena vai jopa uhkana sosiaalityön perinteille.

Kun uudenlaista sosiaalityötä ollaan rakentamassa, on hyvä määritellä, miten professio liittyy kansalaislähtöiseen sosiaalityöhön. Mitä kehittämishankkeet tuovat sosiaalityön professioon? Millaisia eettisiä ristiriitoja kehittämisessä kohdataan? Kehittämistyössä tarvitaan ammatillista osaamista ja asennoitumista muutokseen, miten nämä istuvat perinteiseen sosiaalityön professioon? Ovatko kehittämishankkeiden tuottamat uudistukset niin uskottavia, että niiden voidaan katsoa uudistavan sosiaalityön professiota.

Kolmantena näkökulmana voi pohtia vaikuttavuutta sosiaalityön kehittämisessä. Millä tavoin kehittämistyö vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja vahvistaako se sosiaalityön jättämiä palveluaukkoja? Millä tavoin kolmannen sektorin palvelut vahvistavat kansalaisten osallisuuden kokemuksia?

Työryhmään toivotaan alustuksia, joissa pohditaan sosiaalityön kehittämistä kansalaislähtöisesti. Esitykset voivat pohjautua suunnitteilla oleviin ideapapereihin ja tutkimussuunnitelmiin tai parhaillaan toteutettaviin tutkimuksiin, käynnissä oleviin tai päättyneisiin kehittämishankkeisiin tai tutkimuksia esitteleviin puheenvuoroihin.

 

Vetäjät ja yhteystiedot
Elina Pekonen, Itä-Suomen aluevastaava, Sokra -hanke, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Hannu Korhonen, Projektipäällikkö, Meijän Mikkeli, Mikkelin kaupunki
Varpu Wiens, Tutkija, asiantuntija, Sokra -hanke, Diakonia-ammattikorkeakoulu


Kokemusasiantuntijan ja ammattilaisten jaettu asiantuntijuus sosiaalipalveluissa
Samalla kun sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kehittyneet asiakaslähtöiseen suuntaan myös kokemusasiantuntijuuden merkitys on lisääntynyt. Kokemusasiantuntijat voivat toimia sosiaalipalveluissa eri tehtävissä, kuten kouluttajina, vertaisina, palvelujen kehittäjinä, vaikuttajina tai tutkijoina. Kokemustaustaisten henkilöiden merkitys on pitkään tiedostettu muun muassa päihdekuntoutuksessa. Sitä vastoin esimerkiksi lastensuojelussa tai rikostaustaisten kanssa työskenneltäessä koulutettuja kokemusasiantuntijoita on toiminut vähemmän.
Kokemusasiantuntijuuden vahvistumisen myötä esiin nousee myös kysymykset siitä, mikä on kokemusasiantuntijan paikka sosiaalipalveluissa ja millaiseksi muodostuu kokemusasiantuntijan ja sosiaalialan ammattilaisen keskinäinen yhteistyösuhde. Jaettu asiantuntijuus edellyttää paljon sekä kokemusasiantuntijalta että ammattilaiselta. Parhaimmillaan kokemustieto tuo sosiaalipalveluihin syvempää ymmärrystä asiakkaiden elämäntilanteista ja valinnoista, mutta toisaalta se myös haastaa ammatillisia rooleja ja toimintatapoja. Samaten erilaiset vastuukysymykset nousevat tällöin esiin. Käytännössä jaettu asiantuntijuus voi toteutua esimerkiksi sellaisen työparimallin kautta, jossa sekä ammattilaisten osaaminen että kokemusasiantuntijan kokemustieto tulevat käyttöön. Toisaalta yhteistyö voi näyttäytyä myös esimerkiksi yhteiskehittämisenä tai yhteistutkimisena.
Työryhmässä lähestytään kokemusasiantuntijan ja ammattilaisen jaettua asiantuntijuutta tutkimuksen ja kokemusten reflektion kautta. Työryhmässä reflektoidaan ammattilainen-kokemusasiantuntija- parityömallin ja muiden yhteistyömuotojen hyviä käytäntöjä ja haasteita. Esityksissä toivotaan pureuduttavan yhteistyön, osallisuuden ja valtaistumisen kysymyksiin sekä kokemusasiantuntijan rooliin sosiaalipalveluissa. Tervetulleita ovat myös tutkimukset, joissa analysoidaan kriittisesti kokemustiedon hyödyntämiseen ja kokemusasiantuntijuuteen liittyviä ongelmakohtia ja jännitteitä eri tasoilla.
 
Työryhmän vetäjät:
Matti Mears, kokemusasiantuntija
Teemu Rantanen, VTT, yliopettaja, Laurea-ammattikorkeakoulu
Kieli: suomi
 
Lastensuojelun vaikuttavuustutkimus

Työryhmän tavoitteena on herättää keskustelua ja pohdintaa lastensuojelun vaikuttavuustiedon tarpeesta sekä vaikuttavuuden tutkimisen teoreettisista ja metodologisista vaihtoehdoista. Työryhmään pyydetään tutkimusperustaisia esityksiä, jotka lisäävät tietoa ja ymmärrystä lastensuojelun vaikuttavuuden, vaikutusten ja laadun tutkimuksesta, sitä koskevan tiedon tarpeesta, vaikuttavuustutkimuksen metodologiasta ja vaikuttavuuden arvioinnista ja seurannasta.

Tarve lastensuojelun vaikuttavuuden seurannan ja arvioinnin tiedolle on Suomessa suuri. Aulikki Kananoja ja Kristiina Ruuskanen (2019, 61) toteavat: ”Lastensuojelun vaikutusten ja vaikuttavuuden seuraaminen ja arviointi tieteellisesti luotettavalla tavalla on eettinen kysymys. Kun yhteiskunta on lain tasoisesti antanut julkisille organisaatioille vastuun järjestää palvelut ja muun avun lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen sekä oikeuden ottaa lapsi tai nuori huostaan, tulisi tähän vastuuseen kuulua myös toiminnan vaikuttavuuden seuranta ja arviointi.” Sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) sosiaalityöllä tarkoitetaan palvelukokonaisuutta, jonka toteutumista ja vaikuttavuutta seurataan. Sosiaalihuollon ammattihenkilölaissa (817/2015) sosiaalityön erityiseksi velvollisuudeksi määritellään sen vaikutusten seuranta ja arviointi. Lastensuojelun vaikuttavuustiedon tuottaminen on tutkijoiden, esimiesten ja lastensuojelussa työtä tekevien yhteinen tehtävä. Nyt kaivataan erilaisia avauksia tähän haasteeseen vastaamiseksi.

Työryhmän vetäjät:
Erikoistutkija, VTT Outi Linnossuo
Yliopisto-opettaja, YTT Anne-Mari Jaakola, Turun yliopisto, sosiaalityön oppiaine

 

Monikulttuurisuus, ylirajainen sosiaalityö ja ihmisoikeudet

Sosiaalityön professio perustuu ihmisoikeuksiin sekä moninaisuuden ja maiden rajat ylittävän solidaarisuuden edistämiseen. Sosiaalityön tutkimuksen ja käytännön paikat rakentuvat suhteessa transnationaaliseen ja globaaliin kehykseen, ja alan asiantuntijuutta tarvitaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen, eriarvoisuuden ja rasismin vastaisessa työssä. Samalla sosiaalityöntekijät toimivat arjessa niiden yksilöiden ja yhteisöjen kanssa, joiden elämä niveltyy osaksi muuttoliikkeitä, maahanmuuttoa ja siihen liittyvää hallintaa. Monikulttuurisen sosiaalityön ydinkysymykset paikantuvat tiedon ja vallan leikkauspinnoille: kenen tietoa arvostetaan ja kuka saa asiantuntijan position globaalissa maailmassa? Miten sosiaalityössä kuullaan esimerkiksi eri vähemmistöihin kuuluvia yksilöitä ja ryhmiä? Intersektionaalisuuden huomioivan sosiaalityön tarve korostuukin tilanteissa, joissa yhteiskuntaan kuulumisen ehtoja yritetään rajoittaa. Tulevaisuudessa sosiaalityön asiantuntijuus paikantuu ekologisesti kestävään maailmaan, globaaliin vastuuseen ja jakamattomiin ihmisoikeuksiin.

Työryhmään kutsutaan teoreettisia, empiirisiä ja käytännön sosiaalialaan liittyviä esityksiä, joissa sosiaalityön professiota tarkastellaan laajasti monikulttuurisuuden, ylirajaisen sosiaalityön ja ihmisoikeuksien näkökulmista.

Työryhmä: Merja Anis (Turun yliopisto), Elina Laine (Turun yliopisto), Tuire Niinimäki-Silva (Turun yliopisto)
 

Osallisuus, eriarvoisuus ja marginaalit

Sosiaalityön ammattilaisten on seurattava ja parannettava tukea tarvitsevien henkilöiden erilaisia ja yksilöllisiä tilanteita. Heikommassa ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä pyritään tunnistamaan ja luokittelemaan institutionaalisten käytäntöjen avulla. Tavoitteena on parantaa ihmisten asemaa, mutta institutionaaliset käytännöt voivat samalla toiseuttaa, kääntää yksilöllistä toimijuutta sisäänpäin, vahvistaa eriarvoisuutta ja ajaa ihmisiä marginaaliin.

Palvelujen tarjoaman tuen lisäksi hyvinvointivaltion on valtakunnallisesti tai paikallisesti edistettävä myös osallisuutta edistäviä toimia, kuten yhteiskehittämistä, kokemusosaamista, yhdenvertaisia ja vapaaehtoisia osallistumisen ja sivistymisen paikkoja, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tilaisuuksia, suopean kohtaamisen kulttuuria, vaikuttamisen kanavia ja alustoja, yhteiskuntaryhmien välistä vuorovaikutusta, yhteishallintaa sekä dialogisuutta. Nämä ovat toimia, joilla voidaan vähentää eriarvoisuutta niin, että ihmiset voisivat olla aikaisempaa osallisempia resursseista ja muista hyvän elämän edellytyksistä.

Osallisuuden kokemuksella on moninaisia yhteyksiä muun muassa hyvinvointiin, terveyteen, turvallisuuteen, toiminta- ja työkykyyn sekä (poliittiseen) aktiivisuuteen. Osallisuuden kokemusta voi tarkastella konversiotekijänä, joka auttaa muuttamaan saatavilla olevia resursseja hyvinvoinniksi, löytämään yhteyden piilossa oleviin inhimillisiin tarpeisiin ja joka voi motivoida myös osallistumaan resursseista käytäviin neuvotteluihin. Aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedetään esimerkiksi, että osallisuutta kokevat ihmiset hyötyvät julkisista palveluista paremmin kuin osattomuutta kokevat. Osallisuuden kokemuksella voi näin ollen olla laajoja kansantaloudellisia vaikutuksia. Se voi myös lisätä palvelujen vaikuttavuutta.

Työryhmään kutsutaan tervetulleiksi opiskelijat, kokemusosaajat, tutkijat ja sosiaalityöntekijät, joita kiinnostavat eriarvoisuuteen, osallisuuteen, osattomuuteen ja marginaaleihin liittyvät kysymykset.

Työryhmän vetäjät:
Anna-Maria Isola, Turun yliopisto/THL, Laura Nikka, Turun yliopisto

 

Rakenteellisen sosiaalityön työryhmä

Rakenteelliseen sosiaalityöhön kiteytyy ajatus sosiaalityöstä yhteiskunnallisia reformeja  edistävänä ja muotoilevana muutostyönä. Rakenteellisella sosiaalityöllä on vahvat sitoumukset kriittistä teoriaa, ihmisoikeusnäkökulmaa sekä yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan. Lisäksi yhteiskunnallisten reformien edistäminen sekä ongelmien ehkäiseminen kuuluvat erottamattomalla tavalla osaksi rakenteellista sosiaalityötä. Kaiken kaikkiaan sosiaalityön pyrkimykset ottaa haltuun yhteiskunnallista muutosta sekä tuottaa uutta tietoa ihmisen ja yhteiskunnan välisen suhteen ymmärtämiseksi kohdentuvat paljolti rakenteelliseen sosiaalityöhön.

Työryhmä tarjoaa mahdollisuuden esittää rakenteellisen sosiaalityön aihepiiriin kuuluvaa tutkimusta sekä uusia avauksia. Suomessa rakenteellisen sosiaalityön kehitystä on leimannut yhteys hyvinvointivaltion kehitykseen. Rakenteellinen sosiaalityö on Suomessa ollut hyvinvointivaltiota rakentava voima, joka on kehittänyt yhteiskuntaa sosiaalisia ongelmia ehkäisevään sekä tasa-arvoa edistävään suuntaan. Tämä suomalaisen rakenteellisen sosiaalityön pitkä linja konkretisoituu siihen – maailman mittakaavassakin kenties ainoalaatuiseen saavutukseen, että velvollisuus tehdä rakenteellista sosiaalityötä on Suomessa kirjattu sosiaalihuoltolakiin.

Työryhmässä on tilaa myös uusille rakenteellisen sosiaalityön avauksille, koskivatpa ne sitten hyvinvointivaltion piirissä tehtävän rakenteellisen sosiaalityön kehittämistä tai pyrkimyksiä ylittää sosiaalityötä puitteistavia kansallisvaltion rajoja esimerkiksi ihmisoikeuksien tai sosiaalityön ekososiaalisen siirtymän näkökulmista. Tällöin tarkastelun kohteena voi olla muun muassa maapallon ekologisen kestävyyden sekä globaalin ja lokaalin uudenlaisen yhteenkietoutumisen sosiaaliset seuraukset.

Työryhmän koordinaattorit Tuomo Kokkonen JY
Kati Närhi JY


Sosiaalialan asiantuntijuus ja koulutus uudessa normaalissa

Työryhmässä käsitellään laajasti tutkimuksia, jotka koskettavat sosiaalialan asiantuntijuutta ja koulutusta osana erityisesti covid-19 pandemian myötä tapahtunutta yhteiskunnallista muutosta sekä ns. uutta normaalia.

Työryhmään kutsutaan esityksiä, joissa digitalisaatiota ja sosiaalialaa tarkastellaan poikkeusolojen myötä muuttuneiden työkäytäntöjen näkökulmasta. Näkökulma voi olla teoreettinen tai empiirinen.

Työryhmässä pohditaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Miten koronaepidemia näkyy sosiaalityön työtapojen muutoksessa? Miten siirtyminen kasvokkaisesta työskentelystä etäkuntoukseen ja etäyhteydenpitoon on vaikuttanut sosiaalityön asiantuntijuuteen? Onko digitaalinen sosiaalityö covid-19 sanelema pakko ja miten sitä voidaan hyödyntää pandemian jälkeen? Lisäksi pohditaan miten yliopiston ovat pystyneet vastaamaan kriisitilanteen aiheuttamiin koulutuksen muutospaineisiin. Millaisia vaikutuksia etäopetukseen siirtymisellä on ollut koulutuksen laatuun? Työryhmään ovat myös tervetulleita esitykset joissa pohditaan vuorovaikutuksellisia työmenetelmiä ja niiden soveltamista vaihtuviin tilanteisiin.

Vetäjät:
Katja Forssen, Turun yliopisto, Camilla Granholm, Turun yliopisto
Anu-Riina Svenlin, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus, Chydenius

 
Sosiaalihuollon asiakirjat ja kirjaaminen: ymmärrettävyyttä ja osallisuutta?
Tänä päivänä asiakirjat ja kirjaaminen ovat keskeinen osa sosiaalityön professiota ja sosiaalihuollon ammattilaisten työtä sekä tärkeä osa ammattilaisten ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta. Asiakirjojen avulla muun muassa asiakkuussuhteet todentuvat, niiden avulla tiedotetaan päätöksistä ja ohjeistetaan erilaisista toimintakäytännöistä ja tehdään näkyväksi institutionaalista toimintaa. Selkeiden ja ymmärrettävien asiakirjojen ja tekstien laatiminen on sosiaalihuollossa haastava tehtävä. Miten laatia ja luoda sellaisia asiakirjoja, jotka samanaikaisesti ovat ammattilaisten toimintaa tukevia ja toisaalta ovat asiakkaiden ja toisen ammattilaisen ymmärrettävissä? Miten ja millaiset asiakirja tukevat ammattilasten ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta?
Työryhmässämme käsitellään sosiaalihuollon kirjaamista ja kirjaamiskäytäntöjen monimuotoisuutta. Työryhmään kutsutaan esityksiä, jotka esimerkiksi valoittavat asiakirjojen laatimisen haasteita ymmärtämisen, osallisuuden ja asiakaslähtöisyyden näkökulmasta. Työryhmään kutsumme myös esityksiä, joissa pohditaan myös sitä, miten ja millaisten erilaisten keinojen avulla voidaan parantaa sosiaalihuollon asiakirjojen ymmärrettävyyttä ja saavutettavuutta.

Työryhmän vetäjät:
yliopistonlehtori, dosentti Kirsi Günther, Turun yliopisto ja professori Laura Kalliomaa-Puha, Tampereen yliopisto 
 
Sosiaalityön asiantuntijuuden kehittyminen osana sosiaalityön opetusta
Työryhmän tavoitteena on luoda keskustelua sosiaalityön opettajien, käytännön toimijoiden ja opiskelijoiden kesken sosiaalityön opetuksesta osana sosiaalityön asiantuntijuuden kehittymistä. Työryhmän esityksissä voi tarkastella muun muassa sitä, miten ja missä määrin sosiaalityön koulutuksessa käsitellään ja tuotetaan valmiuksia kohtaamaan esimerkiksi harkintavaltaan, tunteisiin, moninaisuuteen, eettisiin ristiriitoihin sekä teoreettisen ja tutkimustiedon soveltamiseen liittyviä tekijöitä. Työryhmässä pohditaan ja tarkastellaan näin ollen laaja-alaisesti sosiaalityön asiantuntijuuden kehittymistä pedagogisena kysymyksenä. Millainen sosiaalityön opetus tukee sosiaalityön asiantuntijuuden kehittymistä? Mitä voisi tehdä sosiaalityön opetuksessa toisin?
Työryhmän esitykset voivat esimerkiksi perustua sosiaalityön asiantuntijuutta kehittäviin opetuskokeiluihin, pedagogisiin kehittämishankkeisiin tai poikkeusoloissa tapahtuvaan opetukseen, ja ne voivat kytkeytyä esimerkiksi sosiaalityön käytännön opetukseen, etäopetukseen tai erilaisten kulttuurituotteiden, kuten kaunokirjallisuuden, taiteen tai elokuvien käyttöön osana sosiaalityön opetusta.
Työryhmään pyydetään 15 minuutin mittaisia esityksiä, jotka nojautuvat esimerkiksi yksittäisiin empiirisiin artikkelikäsikirjoituksiin tai ideapapereihin, kirjallisuuskatsauksiin, opinnäytetöihin, opetuskokeiluihin ja/tai autoetnografisiin asetelmiin, joissa on tarkasteltu sosiaalityön asiantuntijuuden kehittymistä osana sosiaalityön opetusta.
 
Työryhmän puheenjohtajat: Laura Tarkiainen, Helsingin yliopisto, Eveliina Heino, Helsingin yliopisto, Hanna Kara, Åbo Akademi, Maria Tapola-Haapala, Helsingin yliopisto 
 
Työhyvinvointi ja johtaminen sosiaalityössä
Työhyvinvointi koskee meitä kaikkia työelämässä mukana olevia. Aiemmassa tutkimuksessa sosiaalityön johtamisella on todettu olevan yhteys sosiaalityöntekijöiden työtyytyväisyyteen ja -motivaatioon (Smith & Shields 2013), työn tuloksellisuuteen (Sullivan 2016) ja henkilöstön hyvinvointiin (Niiranen 2004; Lehto-Lunden & Salovaara 2016; Rissanen 2016). Hyvä johtaminen edistää työhyvinvointia, tuottaa työniloa sekä mahdollistaa organisaatio-, yhteisö- ja asiakastasojen tuottavuuden. Hyvin tehty ja johdettu työ mahdollistaa laadukkaiden sosiaalipalvelujen tarjoamaisen (Hafford-Letchfield 2009). Johtaminen on toimintaa, jossa tuloksia saavutetaan yhdessä työntekijöiden kanssa. Hyvinvoiva työyhteisö on puolestaan edellytys sille, että sosiaalityöntekijät kykenevät huolehtimaan asiakkaidensa hyvinvoinnista ja arjen sujuvuuden ylläpitämisestä sekä edistämisestä.
Jatkuvat yhteiskunnan rakennemuutokset, sosiaalityön organisaatiomuutokset ja sosiaalityön asiantuntijuuden alati kehittyvä luonne haastavat sosiaalityön johtajien ja työntekijöiden työssä jaksamista ja hyvinvointia. Henkilöstöresursseihin nähden liian suuret asiakasmäärät sekä kustannustehokkuuden, tulostavoitteiden ja vaikuttavuuden paineet vaikuttavat työhyvinvointiin (Paasivirta 2012). Toisessa vaakakupissa ovat sosiaalityön asiakkaiden herkät, moninaiset ja aikaa vaativat tilanteet, jotka edellyttävät intensiivistä läsnäoloa ja pysähtymistä tärkeiden asioiden äärelle. Aikaa tulisi olla myös lain edellyttämälle rakenteelliselle sosiaalityölle. Tasapainoilu kahden tai pahimmillaan useamman eri arvomaailman välillä haastaa työssä jaksamisen ja aiheuttaa eettistä kuormittavuutta. Monet sosiaalityöhön kohdistuvat haasteet antavatkin aiheen kysyä, miten sosiaalityöntekijät ja heidän johtajansa jaksavat näiden tilanteiden edessä?
Työryhmään ovat tervetulleita kaikki sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnista, työssä jaksamisesta, työhön sitoutumisesta ja johtamisesta kiinnostuneet tutkijat, opiskelijat, asiantuntijat, sosiaalityöntekijät ja johtajat.

Työryhmän vetäjinä toimivat
VTM, KTM, YTM, sosiaalityöntekijä ja suunnittelija Reeta Valta Varsinais-Suomen osaamiskeskuksesta
VTM, sosiaalityöntekijä, väitöstutkija Tuula Kaitsaari Turun yliopistosta
 
Vammaisuus yhteiskunnallisena ja sosiaalityöllisenä kysymyksenä

Kutsumme työryhmään puheenvuoroja vammaisuudesta yhteiskunnallisena ja sosiaalityöllisenä kysymyksenä. Yhteiskunnallisella näkökulmalla viittaamme vammaisuuden ymmärtämiseen yksilön ja yhteiskunnan välisessä suhteessa sekä oikeuksien näkökulmasta. Oikeusnäkökulma vammaisuuteen rakentuu suhteessa kansainväliseen Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleissopimukseen vammaisten ihmisten oikeuksista. Mikä on tai voi olla sosiaalityön rooli silloin, kun vammaisuutta lähestytään yhteiskunnallisena ilmiönä? Entä millainen suhde sosiaalityöllä on vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumiseen yhteiskunnassa? Mitä annettavaa sosiaalityöllä käytäntönä ja tutkimuksena on vammaisuuden ymmärtämiseen yhteiskunnassa?

Sosiaalityö tarvitsee kansainvälisen tutkimuksen ohella kotimaista sosiaalityörelevanttia yhteiskuntatieteellistä vammaistutkimusta kyetäkseen toteuttamaan YK:n vammaissopimuksen osa- alueita, käsitelläkseen vammaisuutta toimintaympäristöön suhteutuvana ilmiönä sekä vahvistaakseen vammaisten ihmisten oikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumista yhteiskunnassa (esim. Ahponen 2008; Katsui 2005; Olsén-Ljetoff & Hokkanen 2020; Tarvainen 2019; Vehmas 2005). Tietoa tarvitaan esimerkiksi vammaisuudesta palvelujärjestelmässä, sosiaalityössä ja elämänkulussa.

Samalla sosiaalityö kaipaa vammaisuuden tarkastelua erityisesti sosiaalityön käytännöissä. Tämäntyyppinen tutkimus on vahvistunut viime vuosina, ja uuden tiedon tarve on edelleen polttava (esim. Autio & Nurmi-Koikkalainen 2015; Kivistö 2014, 2019; Kivistö & Hokkanen 2020; Kivistö & Hautala 2020; Romakkaniemi & Martin & Lappalainen 2019). Käytäntöihin tiiviimmin kiinnittynyt tutkimus voi edistää valmiutta kohdata ja käsitellä vammaisuutta sosiaalityön eri toiminta-areenoilla.

Vammaispalveluissa toteutuva sosiaalityö on vammaisten parissa tehtävän sosiaalityön ilmeinen osa-alue. Vähemmälle huomiolle on tutkimuksessa edelleen jäänyt vammaisuuden läsnäolo ja sitä myötä sen tulkinta sosiaalityön eri osa-alueilla ja toiminta-areenoilla.

Toivotamme työryhmään tervetulleiksi puheenvuorot vammaisuuden ja sosiaalityön suhteesta, jota voidaan käsitellä esimerkiksi kokemuksen, elämänkulun, palveluprosessien tai rakenteiden näkökulmista. Puheenvuorot voivat käsitellä myös sosiaalityön ja palvelujärjestelmän etiikkaa, arvoja ja toimintavalmiuksia kohdata vammaiserityisiä kysymyksiä.

Työryhmän vetäjät:
yliopistonlehtori Liisa Hokkanen, Lapin yliopisto, yliopistonlehtori Mari Kivistö, Lapin yliopisto, yliopistonlehtori Merja Tarvainen, Itä-Suomen yliopisto

Posterityöryhmä

Posterityöryhmässä käännetään katseet sosiaalityöntekijöihin ja heihin liittyvään tutkimukseen. Kiinnostus kohdistuu laajasti sosiaalityön käytäntöihin ja sosiaalityöntekijöitä käsittelevään tutkimukseen, kuten erilaisiin urapolkuihin, asiantuntijuuteen, ammatillisuuteen ja ammatillisiin käytäntöihin sekä professioiden välisiin kamppailuihin. Työryhmässä pohditaan, millaisia kamppailuja asiantuntijuudesta sosiaalityön kentällä käydään ja miksi. Mitä sosiaalityön asiantuntijuus on? Miten sosiaalityöntekijät käyttävät harkintavaltaa, ja mitkä tekijät sitä rajoittavat? Entä millaisia eettisiä kysymyksiä ja ristiriitoja sosiaalityön arjessa kohdataan? Miten sosiaalityöntekijät jaksavat työssään näiden haasteiden keskellä?

Posterityöryhmään kutsutaan sähköisiä esityksiä, joissa tarkastellaan sosiaalityön professiota laajalti eri näkökulmista. Postereissa voidaan esitellä sosiaalityötä sekä sen tutkimuksen ja kehittämisen kenttää kuvan, tekstin tai lyhyen videon välityksellä. Posterit ovat näkyvillä koko tapahtuman ajan. Sosiaalityön tutkimuksen päivien 2021 paras posteri palkitaan.