Yhteisopettajuudesta hyötyy koko työyhteisö
Yhteisopettajuus on muuttamassa lukioidenkin arkea hiljalleen samoin kuin se on tehnyt peruskoulussa muutamien menneiden vuosien aikana. Pohjois-Suomen AVI:n toteuttamassa koulutuksessa ”Yhteisopettajuus Lukiossa – innostu yhdessä tekemisestä ja opettamisesta” tutustuttiin laajalti yhteisopettajuuteen, sen erityiskysymyksiin ja monipuoliseen arviointiin kahden koulutuspäivän aikana 13.4. ja 29.4.
Kouluttajat Katri Lehtovaara ja Niina Harjunpää pääsivät pitkän korona-ajan tuoman etäkouluttautumiskauden jälkeen toteuttamaan Oulun Lasaretissa lähikoulutuksen yhdessä yhdentoista hengen koulutettavien ryhmän kanssa. Yhteisopettajuudessa on peruskoulujen maailmasta kumpuavan tutkimusnäytön perusteella selkeitä hyötyjä kouluyhteisöille. Opettajan työn itsenäisyys ja yksin tekemisen kulttuuri murtuu hiljalleen, minkä yhteisopettajuutta toteuttaneet opettajat ovat kokeneet hyödylliseksi. Samalla opiskelijat saavat kahden aikuisen turvan, kokemuksen, näkökulman ja osaamisen oppitunneille, mikä parhaimmillaan syventää opetusta ja auttaa hahmottamaan monipuolisia kokonaisuuksia paremmin. Myös arvioinnin osalta kahden arvioijan malli hyödyttää sekä opiskelijaa että opettajaa.
Myös koko kouluyhteisön näkökulmasta yhteisopettajuus tuo mukanaan muutoksia positiiviseen suuntaan. Samoin kuin monipuolisen arvioinnin osalta on havaittu (De Luca, Johnson 2018), yhteisopettajuutta hyödyntävät työyhteisöt ovat avoimia uusille ideoille ja valmiimpia muutoksiin ja löytämään positiivista näkökulmaa opetukseen uudistuvan koulumaailman paineissa.
Tuotaessa yhteisopettajuutta lukioihin ja laajemminkin toiselle asteelle törmätään kuitenkin varsin usein rakenteellisiin ongelmiin, jotka kumpuavat tuntikiertokaaviosta, aikaisemmasta lukiokurssien varsin jähmeästä rakenteesta ja myös opettajien asenteista. Yhteisopettajuutta suunniteltaessa huomattiinkin, että esihenkilöitä olisi syytä informoida yhteisopettajuuden suunnitelmista hyvissä ajoin, jotta esimerkiksi oppiainerajat ylittäviä moduuleja voidaan sijoittaa tarkoituksenmukaisesti. Tämä tarkoittaa yhteisopetuksen eri osa-alueiden sijoittamista samaan palkkiin tai peräkkäisille johtonumeroille tuntikiertokaaviossa. Opettajien kokemus yhteisopettajuudessa voi myös olla hyvin eritasoista saman lukion sisälläkin. Toiset ovat jo konkareita toteuttamaan yhteisopettajuutta esimerkiksi oman koulun tiimijaksojen puitteissa, kun toiset vasta harjoittelevat. Opettajia koulutettaessa korostuukin osaamisen heterogeenisyys: Osa opettajista kokee tarvitsevansa hyvin yksityiskohtaista ohjaamista erilaisiin omista yhteisopettajuuskokeiluista kumpuaviin ongelmakohtiin, toiset sen sijaan kaipaavat valmentautumista yhteisopettajuuteen ylipäätään ja sen mukanaan tuomiin opetuksen rakenteita ravisteleviin ajatusmalleihin. Rakenteelliset ongelmat ovat kuitenkin voitettavissa yhteissuunnittelulla ja luovalla ongelmanratkaisulla.
Yhteisopettajuus on tullut suomalaisiin lukioihin jäädäkseen, tästä pitää huolen uusi syksyllä 2021 voimaan astunut uusi opetussuunnitelma. Sen sijaan se, miten yhteisopettajuutta lähdetään lukioissa toteuttamaan, hakee varmastikin suuntaa tulevien vuosien aikana. Taannoin prof. emeritus Hannu Simola Helsingin yliopistosta totesi yhteisopettajuuden olevan suurin muutos suomalaisessa koulussa pitkään aikaan ja nimenomaan positiivisessa mielessä. Opettajien koulutuksella ja esimerkiksi arviointinäkemyksen vahvistamisella voidaan auttaa lukioiden opettajia suunnistamaan muuttuvan koulumaailman maastoissa ja helpottaa näin ollen työtaakkaa, joka on viime vuosina ollut jatkuvasti lisääntymään päin. Tässä koulutustehtävässä aluehallintovirastoilla voi olla tärkeä rooli tulevaisuudessa