Ohjelma

OHJELMA

Alta näet sekä Riistapäivien ohjelman että puhujien esittelyt. Voit seurata Riistapäivien ohjelmaa ja osallistua keskusteluun myös sosiaalisessa mediassa tunnisteella #riistapäivät. 


Esitykset on nyt julkaistu!

Esitysten materiaaleja pääset katsomaan klikkaamalla puheenvuoron otsikkoa. Mikäli selaat materiaaleja puhelimella, otathan huomioon, että osa esityksistä sisältää paljon kuvia ja on siksi kooltaan suuria.

Esitykset ovat nähtävillä 31.3.2019 asti. Maaliskuun jälkeen Riistapäivät 2019 -sivut sulkeutuvat.


Tiistai 15.1.2019

Frami B, auditoriot 1-2 (Kampusranta 9)

Päivän juontaa Heli Siitari

10.00 Infotiski avautuu ja ilmoittautuminen alkaa  
10.30 Linja-autokuljetus rautatieasemalta Framille  
  Omakustanteinen lounas ravintola Komiassa  
12.00 Tervetuloa 30. Riistapäiville! Pääjohtaja Pentti Hyttinen, Metsähallitus
 

Aluksi: Muutama sana sudesta - uusi näkökulma

Suden ääni mediassa: Kuka puhuu ja miten?


Susipannoitusten tilanne

 

Aku Ahlholm, Jyväskylän yliopisto / Metsähallitus

Katja Holmala, Luonnonvarakeskus

13.00

Sessio 1: Ilmastonmuutos ja lajienväliset vuorovaikutukset

 
  Linnuston esiintyminen murroksessa Aleksi Lehikoinen, LUOMUS
  Lajienväliset vuorovaikutukset ja vesilintukantojen muutokset Hannu Pöysä, Luonnonvarakeskus
13.50 Kahvitauko  
14.20 Itämeren haahka muutoksen kynsissä ja hampaissa Kim Jaatinen, Luonnon- ja riistanhoitosäätiö
  Riistakamerat paljastavat sorsan pesien ryöstäjät Sari Holopainen, Helsingin yliopisto
15.10 Välipalaksi tietoiskuja  
  Mitä hirvelle kuuluu Länsi-Suomessa? Jyrki Pusenius, Luonnonvarakeskus
  Kokemuksia metsähanhen kannanarvioinnista Toni Laaksonen, Luonnonvarakeskus
  Riistaruokinnan tautiriskit Heikki Henttonen, Luonnonvarakeskus
16.00 Sessio 1 jatkuu  
  Miten hirvieläimet ja suurpedot mahtuvat samalle alueelle? Ilpo Kojola, Luonnonvarakeskus
  Ilmastonmuutos, ihmisen toiminta ja pienriistakannat Markus Melin, Luonnonvarakeskus
16.50 Tauko  
17.10 Riistanhoito-Säätiön stipendien jako  
  Vuoden 2019 stipendien jako Antti Kuivalainen, Suomen Riistanhoito-Säätiö
  Juhlaluento: Ahman populaatiogenetiikka Vuoden 2018 stipendin saaja Gerhardus Lansink, Oulun yliopisto
17.50 Kulunut päivä sosiaalisessa mediassa Ilkka Numminen, Metsähallitus
18.00 Bussikuljetus Framilta hotelleille  

Rytmikorjaamo (Vaasantie 11)

19.30 Bussikuljetus hotelleilta Rytmikorjaamolle
20.00-00.00

Illallinen
Tervetuliaispuhe, Seinäjoen kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäki
Wadén-palkinnon jako, Suomen Metsästäjäliitto

Livemusiikkia: Metsähallituksen bändi, jonka nimeä ei mainita & No Can Do

22.30-00.00 Bussikuljetus Rytmikorjaamolta hotelleille puolen tunnin välein

Keskiviikko 16.1.2019

Frami B, auditoriot 1-2 (Kampusranta 9)

Päivän juontavat Jukka Bisi ja Madeleine Nyman

8.15 Bussikuljetus hotelleilta Framille  
8.45 Hyvää huomenta Seinäjoki! Erätalousjohtaja Jukka Bisi, Metsähallitus
  Sessio 2: Metsästys muuttuvassa yhteiskunnassa  
  Erätalouden yritykset nyt ja tulevaisuudessa  Sami Kurki, Ruralia-instituutti
  Metsästyksen tyylimuutos: ikärakenne ja yrittäjyys Janne Artell, Luonnonvarakeskus
  Kanalinnustajien neljä eri kastia Ahti Putaala, Metsähallitus
  Luonnonsuojelualueet valtion mailla: perustaminen ja säännökset metsästykseen liittyen Johanna Korpi, ympäristöministeriö
  Haastattelu: Vieläkö metsästys hyväksytään Suomessa? Klaus Ekman, Suomen riistakeskus
10.40 Välipalaksi tietoiskuja  
 

CWD-näytekeräys: Tämä siitä tulisi tietää!

Afrikkalainen sikarutto - missä mennään?

Sirkka-Liisa Korpenfelt, Ruokavirasto
  Kanalintumallinnus Matti Kervinen, Suomen riistakeskus
  Digiriistametsä - tuloksia! Janne Miettinen, Suomen riistakeskus
11.20 Omakustanteinen lounas ravintola Komiassa  
12.10 Session 2 continues in English  
  Game management and challenges of climate change - The Swedish view Professor Göran Ericsson, Swedish University of Agricultural Sciences
  Governance of Scandinavian game management - Challenges and future prospects Senior Researcher Fredrik Widemo, Swedish University of Agricultural Sciences
13.00 Lopuksi: Riistapäivien jälkiviisaat  
  Jälkiviisaat-paneelikeskustelu
Riistapäivät 30 vuotta: Miten riistanhoito ja metsästys ovat muuttuneet?
Kunniavieraat Harto Lindén, Olavi Joensuu ja Vesa Ruusila
13.40 Kulunut päivä sosiaalisessa mediassa Ilkka Numminen, Metsähallitus
  Yhteenveto ja loppusanat Jukka Bisi, Metsähallitus
14.00 Bussikuljetus Framilta rautatieasemalle  

Huomaathan, että tapahtumassa otetaan valokuvia julkaistavaksi Riistapäivien ohjelmassa ja viestinnässä.

 

RIISTAPÄIVÄT 2019 -BLOGI

Riistapäivien alkulämmittelyt käydään Eräluvat.fi:n blogissa! Blogissa puhujat pääsevät avaamaan aiheensa taustoja ja herättelemään ajatuksia ja kysymyksiä.

 

PUHUJAT

AKU AHLHOLM on Metsähallituksen Eräpalvelujen viestintäpäällikkö ja tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistosta. Hän on työskennellyt kymmenen vuotta toimittajana ja toiset kymmenen viestinnän asiantuntijana. Ahlholm valmistelee väitöskirjaa susia koskevasta uutisoinnista.

Puheenvuoro: Suden ääni mediassa
Kuka puhuu suden suulla mediassa ja miten? Median kieli on vasta vähän käsitelty näkökulma susikonfliktiin. Kuitenkin moni muodostaa mielipiteensä nimenomaan median välityksellä. Susiuutisia hallitsevat viranomaisen ja tutkijan äänet, jotka edustavat usein muodollista diskurssia. Jos lähde kuitenkin paljastaa arvonsa ja tunteensa, journalistit sijoittavat hänen äänensä otsikkoon ja tekstin alkuun. Viime vuosina susiuutiset ovat muuttuneet: Nyt niissä törmäävät erilaiset maailmankatsomukset.
-----

ALEKSI LEHIKOINEN on akatemiatutkija ja vastaa linnustonseurannoista Helsingin yliopiston Luonnontieteellisellä keskusmuseolla. Hän on tutkinut lintukantojen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä jo pitkään keskittyen etenkin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Puheenvuoro: Linnuston esiintyminen murroksessa
Ilmastonmuutos siirtää lajien levinneisyysalueita ja runsauksia kohti pohjoista. Samanaikaisesti lajien kannankehitykseen vaikuttavat myös muut tekijät, kuten ihmisen maankäyttö. Miten ilmastonmuutos näkyy Suomen tai Pohjois-Euroopan linnustossa ja etenkin riistalajien kannankehityksissä? Kuinka nopeita muutokset ovat ja mitä voi olla odotettavissa lähitulevaisuudessa? Pitkäjänteiset linnustonseurantatiedot antavat mahdollisuuden tarkastella ympäristömuutosten vaikutusta lajien kannankehityksiin.
-----

HANNU PÖYSÄ on Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija. Hän on tutkinut vesilintujen ekologiaa lähes neljän vuosikymmenen ajan. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa hän vastasi valtakunnallisen vesilintuseurannan järjestämisestä yhdessä Helsingin yliopiston eläinmuseon tutkijoiden kanssa.

Puheenvuoro: Lajienväliset vuorovaikutukset ja vesilintukantojen muutokset
Vesilintujen pesimäkannat ovat taantuneet voimakkaasti erityisesti eteläisen Suomen rehevillä järvillä. Tämän uskotaan johtuvan vesialueiden umpeenkasvusta ja elinympäristön laadun heikkenemisestä. Vieraspetoihin lukeutuvien minkin ja supikoiran vesilintujen pesiin kohdistamaa saalistusta pidetään myös osasyynä taantumaan. Samaa trofiatasoa edustavien lajien keskinäisen vuorovaikutuksen merkitys vesilintukantojen taantumisessa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Esimerkkinä tällaisesta vuorovaikutuksesta käy naurulokkikolonioiden muille lajeille tarjoama suoja pesärosvoja, erityisesti varislintuja vastaan. Naurulokkikolonioiden häviäminen lintukosteikoilta on tuoreen tutkimuksen mukaan voinut vaikuttaa niistä hyötyvien lajien taantumiseen.
-----

KIM JAATINEN on Luonnon- ja riistanhoitosäätiön toimitusjohtaja. Hän vetää Åbo Akademin lehtori Markus Östin kanssa Hangon Tvärminnessä vuosikymmeniä jatkunutta haahkantutkimushanketta. Tällä hetkellä hanke keskittyy selvittämään muuttuneen ympäristön ja muuttuneiden petokantojen yhteisvaikutusta taantuvaan haahkakantaan.

Puheenvuoro: Itämeren haahka muutoksen kynsissä ja hampaissa
Itämeren haahkakanta vietti kulta-aikaansa 1980- ja 1990-luvuilla. Silloin haahkaa oli enemmän kuin koskaan ennen dokumentoituun aikaan. Nyt kanta on taantunut huomattavasti ja taantuma jatkuu edelleen. Itämeren ympäristö muuttuu ihmistoiminnan seurauksena, ekosysteemien lajistot muuttuvat ja haahkan pääsaalistaja, merikotka, on palannut sukupuuton partaalta. Miksi haahka taantuu ja miten sen käy? Vaikuttaa siltä, että saalistuspaine on tämänhetkisen taantuman suurin syy. Tätä saalistuspainetta aiheuttavat pääosin merikotka, supikoira ja minkki. Myös ilmastonmuutos on vakava uhka Itämeren haahkakannalle. Mitä voimme tehdä, jotta saaristoluonnon ikoninen indikaattorilaji säilyisi rannikollamme?
-----

SARI HOLOPAINEN on tutkijatohtori Helsingin yliopiston Metsätieteiden laitoksella. Hän on keskittynyt tutkimuksissaan sorsien populaatiodynamiikkaan ja lisääntymiselinympäristöihin. Viimeisimmässä projektissaan ”Kohti muuttoreittitasoista sopeutuvaa sorsakantojen hoitoa Euroopassa” (2016-2018) hän tutki kantojen hoidon lisäksi sorsien lisääntymistä rajoittavia tekijöitä Suomessa.

Puheenvuoro: Riistakamerat paljastavat sorsan pesien ryöstäjät
Sorsien lisääntymismenestys vaikuttaa laskeneen. Erityisen voimakas tämä ilmiö on rehevillä vesillä, ja yhdeksi syyksi epäillään kasvanutta saalistuspainetta. Luontaisten petolajien ohella vieraslajit minkki ja supikoira viihtyvät molemmat vesistöjen äärellä ja voivat tuhota sorsien pesiä. Riistakameroita hyödyntämällä pesärosvot voidaan tunnistaa luotettavasti. Karussa metsämaisemassa sorsan keinopesien ryöstöaste jää matalaksi, kun taas rehevässä maatalousmaisemassa pesien selviytyvyys on selvästi heikompaa. Varislintujen ja supikoiran rooli keinopesien ryöstäjänä korostuu molemmissa ympäristöissä.
-----

HEIKKI HENTTONEN on Luken metsäeläintieteen professori, vuoden 2019 alusta emeritus. Hän on tutkinut 50 vuotta nisäkkäiden ekologiaa ja runsaudenvaihteluita sekä niiden patogeenejä ja loisia. Hän on ollut erityisesti kiinnostunut siitä, miten nisäkäslajien ekologia ja dynamiikka selittävät niiden omien ja niistä ihmisiin tarttuvien tautien epidemiologiaa.

Tietoisku: Riistaruokinnan tautiriskit
Metsästäjäpiireissä riistaruokintaa pidetään tärkeänä riistakantojen runsauden ja hyvinvoinnin kannalta. Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Ruokinta voi aiheuttaa myös riskejä. Tuon puheenvuorossani esille mm. villisikaruokinnan suhdetta myyräekinokokin ja sikaruton mahdolliseen leviämiseen. Näivetystaudin (CWD) yllättävä esiintyminen Norjassa tuo hirvieläinten ruokinnan uuteen valoon Suomessakin. Ainakin on syytä pohtia näivetystaudin mahdollisen Suomesta löytymisen jälkeistä aikaa. Pohjois-Amerikassa hirvieläinten ruokintaan suhtaudutaan kielteisesti näivetystaudin jatkuvan leviämisen vuoksi, ja siksi eläinkeskittymiä pyritään välttämään. Osin ruokinnan turvin runsastuneet peura- ja kauriskannat Etelä-Suomessa lisäävät punkkien määrää seurausriskeineen.
-----

ILPO KOJOLA toimii tutkimusprofessorina Luonnonvarakeskuksella. Kojola on tutkinut suurpetojen elintapoja ja ollut osallisena kannanseurannan kehittämistyössä vuodesta 1996. Sitä ennen hän toimi poron ja metsäpeuran ekologian parissa.
-----

MARKUS MELIN toimii tutkijatohtorina Luonnonvarakeskuksen metsäsuunnittelun tutkimusryhmässä. Aiemmin Melin on mm. tehnyt tutkimusta Suomessa ja Englannissa lintulajien, niiden monimuotoisuuden sekä metsänrakenteen ja metsänhoidon yhteydestä. Lukessa hänen erikoistumisalaansa ovat kaukokartoitus ja paikkatietojärjestelmät sekä ennen kaikkea niiden soveltaminen metsäekologian- ja riistantutkimuksessa.

Puheenvuoro: Ilmastonmuutos, ihmisen toiminta ja pienriistakannat
Riistalajistomme ja ihmisen toiminnan välisiä suhteita on tutkittu jo vuosikymmenten ajan. Vaikka moni asia on muuttunut ja kehittynyt, eivät riistalajimme elä missään suhteessa vakaassa ympäristössä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat ja tulevat olemaan voimakkaimpia pohjoisissa ekosysteemeissä. Lisäksi metsien käsittely muokkaa ympäristöä ja elinalueita paikallisella tasolla. Tässä asetelmassa riistalajiemme täytyy sopeutua tai vaihtaa elinalueitaan. Riistakolmioaineiston 30 vuoden aikasarja paljastaakin mielenkiintoisia ja osin odottamattomia riistakantojen alueellisia siirtymiä, joita ei voida laittaa ainoastaan ihmisen toiminnan piikkiin. Tässä esityksessä esitellään näitä havaittuja ilmiöitä sekä katsotaan mitä tuleman pitää, mikäli ilmasto ja metsät muuttuvat ja tulokaslajit jatkavat tuloaan.
-----

JANNE ARTELL on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija. Hän on tutkinut luonnon virkistyskäytön ja muiden ekosysteemipalvelujen markkinattomien hyötyjen taloudellista arvoa. Yhdessä Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jani Pellikan kanssa he ovat tutkineet aiemmin valtion mailla tapahtuvan kanalintujen metsästyksen erilaisia muotoja.
-----

AHTI PUTAALA toimii ylitarkastajana Metsähallituksen Eräpalveluissa. Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. metsästyksen ja riistanhoidon koordinointi valtion alueilla. Ennen siirtymistään Metsähallitukseen hän on toiminut tutkijana, yliassistenttina ja lehtorina Oulun yliopiston biologian laitoksella.

Puheenvuoro: Kanalinnustajien neljä eri kastia
Valtion maat tarjoavat mahdollisuuksia linnunpyyntiin suurelle joukolle metsäkanalinnustajia. Metsähallitus myy vuosittain valtion alueille kaiken kaikkiaan noin 34 000−42 000 lyhytaikaista vuorokausilupaa kanalinnustukseen. Viime vuonna toteutetun kyselytutkimuksen perusteella valtion maiden kanalinnustajat voidaan jakaa neljään eri ryhmään: koirattomiin metsästäjiin, eri metsästystapoja yhdistäviin kanalintumetsästäjiin eli generalisteihin, kanakoiralla metsästäviin ja haukkuvalla koiralla metsästäviin. Nämä neljä eri ryhmää eroavat toisistaan monin piirtein. Kyselyn pohjalta tehty lupametsästäjien ryhmittely auttaa Metsähallitusta palvelemaan asiakkaitaan paremmin tunnistettujen metsästäjäryhmien erilaiset tiedontarpeet ja lupa-alueisiin kohdistuvat odotukset huomioiden.

-----

JOHANNA KORPI toimii lainsäädäntöneuvoksena ympäristöministeriössä. Hänen tehtäviinsä kuuluu luonnonsuojelulainsäädännön kehittäminen ja luonnonsuojelulain täytäntöönpanoon liittyvä juridiikka. Ennen siirtymistään ministeriöön Korpi työskenteli Metsähallituksen lakimiehenä.

Puheenvuoro: Luonnonsuojelualueet valtion mailla; perustaminen ja säännökset metsästykseen liittyen
Luonnonsuojeluun osoitettujen alueiden käyttöä määrittää luonnonsuojelulaki. Luonnonsuojelualueilla on yleisenä tavoitteena säilyttää alueet luonnontilassa ja vapaina ihmisen aiheuttamilta häiriöiltä. Jokamiehenoikeuksia ei luonnonsuojelualueilla kuitenkaan ole yleensä tarpeen rajoittaa, ja metsästystäkin suojelualueilla usein sallitaan. Tämä tapahtuu luonnonsuojelulain lupamahdollisuuksien kautta tai säätämällä metsästyksestä luonnonsuojelualueen perustamisen yhteydessä. Puheenvuorossa esitellään valtion maiden luonnonsuojelualueiden perustamisen sääntelyä sekä lähtökohdat luonnonsuojelualueilla tapahtuvalle metsästykselle.
-----

JANNE MIETTINEN on Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija. Aiemmin hän on työskennellyt tutkijana pyrkien löytämään keinoja metsätalouden ja metson elinympäristötarpeiden yhteensovittamiseksi. Nykyisessä työssään hän pyrkii viemään riistametsänhoitoa käytäntöön.

 

Tietoisku: Digiriistametsä - tuloksia!
Suomen riistakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen yhteisessä Digiriistametsä–hankkeessa on tuotettu muun muassa laserkeilaukseen pohjautuvaa riistakohdetietoa, joka on metsänomistajien saatavilla Metsään.fi–palvelussa. Hankkeen riistakohteet ovat suurelta osin metsäkanalintujen poikueympäristöjä, joten pehmeämmästä metsän käsittelystä on suuri hyöty riistakannoille. Tulossa on myös riistametsänhoidon opas sekä koulutuksia esimerkkikohteilla.
-----

FREDRIK WIDEMO is Associate professor in Animal Ecology at the Swedish University of Agricultural Sciences and Director of Science at the Swedish Association for Hunting and Wildlife Management. He has worked on multifunctional land use at the interface between research and management over the last 15 years, but has a background in evolutionary ecology at Uppsala University.

Topic: Governance of Scandinavian game management - challenges and future prospects
Populations of hoofed game, large carnivores and grazing birds have increased dramatically in Scandinavia. As a result, both ecosystem services and disservices from game have increased, as well as the need for finding acceptable tradeoffs between competing interests. Our governance structures strive to combine bottom up and top down regulation, but with varying success depending on game species and country. Adaptive management of game may benefit greatly from comparing our systems and their efficacy for reaching management goals in a changing environment.